Ketteriä kehitysmenetelmiä on vaikea kritisoida. Niiden asema nykyisessä softamaailmassa on niin vankka että ne ovat monien mielestä ainoa oikea tapa tehdä softaa. Mikä tahansa muu, esimerkiksi vesiputousmalli, on melkeinpä kirosana. Lupaukset onnistumisesta ovat suuret, mutta käytännössä saatetaan jäädä jumiin ketteräksi kutsuttujen järjestelmien moninaisiin rituaaleihin. Onneksi aina välillä näkee uutisia että muullakin tavoin ollaan onnistuttu.

Ketterän kehityksen periaatteissahan ei sinänsä ole mitään vikaa ja useat ketteriksi luokitellut menetelmät toimivat hyvänä pohjana softakehitykselle. "The Manifesto for Agile Software Development" -julistuksen periaatteisiinkin on helppo yhtyä. Kuitenkin tuntuu että periaate numero seitsemän, joka vapaasti suomennettuna sanoo että "toimiva softa on pääasiallinen edistyksen mittari", on muutamalta itseään ketteräksi kutsuvalta järjestelmältä unohtunut jonnekin matkan varrelle. Lieneekö tähän osittaisena syynä se, että nämä isoimmat järjestelmät alkavat olla jo sellaista bisnestä, että käytännön toimivuutta tärkeämpää on ollut saada myytyä koulutuksia ja sertifikaatteja. Se taas onnistunee helpoiten kun tehdään käytännön tekemisestä riittävän monimutkaista ja monitulkintaista. Tiedä häntä. Olen kuitenkin ollut mukana tilanteissa, joissa saavutukselta on tuntunut enemminkin ketterän menetelmän käytäntöjen onnistunut seuraaminen kuin varsinaisen softan aikaansaaminen.

Mitä jos löydät firmasi tilanteesta jossa valitsemasi ketterä menetelmä ei toimikaan käytännössä? Suomeksi siis, softaa ei synny, tai ehkä syntyy mutta liian hitaasti. Silloinhan et varmastikaan toteuta valitsemaasi menetelmää oikein ja on aika palkata ketteriä konsultteja kertomaan oma tulkintansa siitä miten kyseinen järjestelmä saadaan toimimaan käytännössä.

On olemassa muitakin vaihtoehtoja. Yksi mainio kirja aiheesta on Basecampin perustajien "Shape Up: Stop Running in Circles and Ship Work that Matters" joka löytyy netistä, ei pelkästään ilmaiseksi, vaan myös vapaasti luettavana. Ilmaistahan ei ole olemassakaan, mutta tässä on vaikea nähdä muuta kuin halu auttaa kanssayrittäjiä ja samalla tietenkin saada lisää tunnettuutta heidän projektinhallintatuotteelleen. Kannattaa lukea jos huomaa olevansa ketterästi jumissa. Jos tarvitaan referenssejä, oman menestyvän firmansa lisäksi Basecamp on julkaissut erään vapaan lähdekoodin kehitysalustan, jonka päälle on rakennettu sellaisia pikkufirmoja kuten GitHub, Shopify, ja Airbnb. En sano tässä alustan nimeä koska se edustaa ohjelmistoarkkitehtuuria joka tuntuu olevan toinen kirosana monelle ketteriin menetelmiin omistautuneelle.

Mainitsemani kirjan parasta antia ovat hyvin käytännönläheiset ja hyvin perustellut softakehityksen menetelmät ja periaatteet. Yksi näistä periaatteista on esimerkiksi se, että ilman aikaikkunaa on turhaa väitellä siitä, mikä ratkaisu on paras. Aina on nimittäin olemassa parempia ratkaisuja, niitä ei vain välttämättä saada annetussa ajassa valmiiksi. Huomionarvoista on etteivät kirjoittajat sanallakaan puhu ketteryydestä, tai väitä edustavansa tai olevansa edustamatta ketteryyttä. Sillä kun ei sinänsä ole todellisen ketteryyden kanssa mitään tekemistä.